Nick Elkins

Luomani hahmo on etsivä poliisivoimissa, runoileva dekkari kuten hänen
puolisonsa sen ilmaisee. Normaalilta auton ulosajolta vaikuttava tapahtuma
käynnistää monimutkaisen juonen, missä tuntuu ettei kukaan turvassa.
Kuka tai ketkä ovat tapahtumien takana, mikä saa yhä monimutkaisempia
asioiden käänteitä. Keillä kaikilla on salaisuuksia, vai onko kaikki harhakuvitelmaan.
Tarina jatkuu 1-2 viikon välein.

OSA 1.

Auto kaarsi pikkuhiljaa pois hitaasti talon pihasta, auton perävalot loittonivat mutkan taakse. Talo oli tyypillinen 50 luvun talo kellareineen, puuverhoiltu sen ajan toimiva koti. Isolla hyvin hoidetulla puutarhalla, omenapuiden sekä muiden marjapensaiden ympäröimä pihapiiri tarjosi myös sopivaa näkösuojaa, keitä siellä vierailee. Verhon raosta pilkisti vielä katse lähtevän auton perään, nyt pystyi nainen huokaisemaan helpotuksen. Nainen huokaili katsoen loittonevan auton takavaloja, kuritus session henkinen taakka näkyi kasvoilta. Elämän valinnat ovat johtaneet hänet tämän kaltaiselle polulle.

Vaaleahiuksinen nainen riisui peruukin, paljastuen tummatukkaiseksi itsestään huolta pitäväksi missin mitoissa olevaksi kaunottareksi, jonka ulkoisesta olemuksesta ei voinut arvata hänen mieltymyksiään, saati oikeaa ammattiaan. Tyytyväinen naisasiakas oli poistunut juuri takaisin omille teilleen. Se että voi kurittaa toista ihmistä ei poista niitä sisäisen hiljaisen tuskan tunteita mitä ei saa ruoskimalla itsestään ulos.  

Runo ”Tuska kulkee kanssani”

“Voiko kukaan kuulla minua alla itkevän taivaan.
Antakaa anteeksi kaikki mitä olen tehnyt.
Onko kuolema ainoa totuus kuten väittävät.
Silmäni ovat väsyneet katsomaan.
Voisitpa nähdä minun suruni.
Tuntuu kuinka pimeys valtaa sieluani.
Vuosien tuskan huudot kuuluvat sisälläni.
Vankina omassa kehossani,
peläten koska vedän viimeisen henkäykseni.”

Olisi aika valmistua normaalin päivä työhön, joustavat työajat antavat mahdollisuuden myös näihin pieniin lisäansioihin missä sai alistaa toisia.

Suihkussa veden valuessa pitkin vartalon kaarteita ajatusten pysähtyen johonkin seisahtuneeseen tilaan, säpsähtäen yhtäkkiä hereille, kun puhelin soi. Miettien hetken vastaanko vai samassa hetkessä puhelimen ääni katkesi antaen samalla vastauksen. Kuivatessa ihoaan, katsellen samalla niitä arpia mitä menneen tuskat olivat kaivertaneet niin vatsalle kuin käsivarsiin. Ajatusten virta loi ajatusta samalla pirullista kostoa niille keiden jälkiä hän vartalollaan kantaa, näitä ei voi kauneus kirurgialla korjata vai tatuoida piiloon. Onnekseen häntä kiduttaneet olivat tehneet sen niihin osiin mitä voi verhoilla vaatteilla piiloon, tosin uimarannalle meno asettaa tiettyjä haasteita. Aika lähteä oikeisiin töihin, mikä pois kuljettaa mielen tuskan.

Etsivä seisoi oraalla olevalla pellolla, katselen pilvien liikettä puoli pilvisellä taivaalla. Keväisen lämmin hento tuuli puhalsi iholla, muistuttaen saapuvasta kesästä. Toivottavasti tuleva kesä olisi lämpöisempi kuin edellinen ajatteli Nick, kun käveli kohti tapahtumapaikkaa.

Pellolle oli levinnyt kaikenlaista puun kappaletta, pirstaleiksi hajonneesta vanhan ajan maitolaiturista. Kaiken puun kappaleiden seassa oli romuttunut auto.

Auto näytti siltä kuin se olisi ollut moukaroituna taistelu häkissä, jokainen kulma, kaiken muun pellin kanssa oli kuin jonkin metalli miehen hakkaama taideteos ilman suoraa pintaa. Asfaltista ei nähnyt jarrutusjälkiä, pientareelta alkoi renkaiden jäljet, päätyen pellon tie liittymään, josta auto oli ottanut kimmokkeen, pompaten liittymän yli tuhoten ilmalennon aikana niin tutun maalaismaisemaan sopivan kauniin vanhan maitolaiturin.

“Yritä tehdä tuo tarkoituksella, tuskin onnistuu”, ajatteli Nick ääneen vieressä seisovalle poliisihenkilölle.

“Tuskin”, murahti partiossa olevan poliisi takaisin.

Nick loi sarkastisen hymähdyksen takaisin, kysyen samalla, “mitäs minä täällä teen?”

“Kysy tuolta esimieheltäni, kuka seisoo tuolla kaiken sekamelskan keskellä”, samalla poliisi sytytti tupakan poistuen takaisin virka autolleen.

Nick lähti kävelemään kohti auton raatoa, väistellen samalla kaiken maailman teräviä esineitä mitä oli levinnyt ympäriinsä. Näky oli jotenkin utopinen, kuinka paljon voi tavaraa levitä ympäriinsä, kun auto ja maitolaituri kohtaavat tuhoten kaiken tieltään. Lähestyessään autoa, sen pystyi tunnistamaan perusperheen autoksi Toyota Corollaksi, tai mitä siitä nyt oli tunnistettavaa. Nick käveli hiljalleen auton ympäri, kaikki lasit olivat rikkoutuneen ja narisivat kenkien alla, kun autoa kierteli. Lähestyessään kuljettajan puolta, näkyi kuinka tumma hiuksinen naispuolinen henkilö istui paikoillaan kuljettajan penkillä pään roikkuen alaspäin.

“Terve, olen Jaakko Sysimetsä, olen päivystävä esimies”

Jaakko oli vajaan viidenkymmenen ikäinen, kalju kiilsi komeasti keväisen auringon säteiden osuessa siihen pilvien välistä, vartalo oli kuin jokin kreikkalainen jäykkä patsas, pukeutuminen tyypillinen virka miesmäinen, aamulla ajamaton parran sänki.

“Nick Elkins, rikostutkija”, esitteli Nick itsensä.

“Kerro miksi minut tänne raahattiin, näin aamu varhaisella” tokaisin heti perään.

“Okei”, kuittasi Jaakko

“Kuten näet maisema kaikkine romuineen näyttää normaalilta ulos ajolta, mutta kun katsot ajajaa tarkemmin voi ajatus hieman muuttua asian suhteen”.

Jaakko kurkotti lähemmäksi kuljettajaa, siirtäen kynällä roikkuvia hiuksia hieman sivuun näyttäen henkilön kasvot.

Samalla Nick näki kuinka kuljettajan, suupielistä oli valunut jotakin vaahtomaista nestettä, erottuen vieläkin veren keskeltä.

“Koska tämä ulosajo on tapahtunut, ja mitä tuo mikä lie vaahto on mitä kuljettajalta on valunut suusta ulos”, tiedusteli Nick.

“Saimme ilmoituksen ulosajosta vajaa puoli tuntia sitten, ohi ajava autoilija oli nähnyt hieman savuavan auton tapahtumapaikalle, pysähtyen samalla tutkimaan miten kuljettajalle oli käynyt. Todeten samalla, että tämä oli jotain muuta kuin normaali ulosajo nähdessään auton kuljettajan”, Jaakko kertoi lyhyesti jatkaen samalla “tuo mitä lienee suusta tullut vaahto on ilmeisesti vastaus ulos ajoon”.

“Kuolinsyytutkija saa antaa lisää vastauksia, kun saamme uhrin siirrettyä sinne”, Nick ohjeisti, lähtien samalla kävelemään takaisin autolla.

Vatsa kurni syömättömän aamu palan jäljiltä, tyytyväisellä vatsalla jaksaa paremmin ajatella mystistä ulosajoa. Rikosteknisen osaston tutkijat saavat koota tuota palapeliä pitkin peltoa. Erikoiselta ulosajo kuitenkin vaikuttaa ajatteli Nick poistuessa paikanpäältä.  

Nick makaili illan päätteeksi kotona sohvalla ja katseli joulusta jäänyttä kattoon laitettua himmeliä mikä pyöri pienen liikkein ilman virran mukana minkä hieman avonainen ikkuna aiheutti. Joulusta tosin on jo aikaa, kun kevätkin jo pitkällä. Nick ajatteli, ettei tuota varmaan kannata poiskaan ottaa, turhaa työtä. Huomaamatta vaimo oli kuitenkin hiipinyt hänen päänsä taakse ja alkoi kevyin ottein hieromaan kireän oloista päänahkaa. Nick ummisti silmänsä ja rentoutui vaimon sormien käsittelyssä. Hieman onkin takakireää, ajatteli Nick. Mutta mikä on sen ihanampaa kuin tutut kädet hoitavat pään kireyttä. Vaimon kädet käsittelivät pään kireitä kohtia varmoin ottein, tuntien sormen päiden laukaisevan pään jännityksiä.

Pienen kuiskuttelun jälkeen Nick olisi valmis siirtymään toiseen huoneeseen. ”Ensin meidän tarvitsee kuitenkin käydä peseytymässä etsiväni”, kuiskasi Sina Nickin korvaan. Pelkkä katse riitti riisumaan jo kaiken mitä vain vastapuolella oli puettuna päällä. Tuntui siinä vaiheessa suihkuissa käynti turhalta ajan haaskaukselta.  Suihkun veden virratessa Nickin selkää myöten, tuntui kuinka, pesusieni alkoi liikkumaan, liikkui vastavirtaan ylöspäin. Sina pesi huolella miehensä päästä varpaisiin. Kunnes oli Nickin vuoro pestä Sina. Tosin siinä tilassa missä Nick jo oli se hieman, tuotti haastetta, kun ajatus juoksi jo aivan muualla. Nick kuitenkin suoriutui pesijän tehtävästä, sulki suihkun heidän siirtyessä kuivaus tehtäviin. Sina selkeästi kiusasi miestään tekemällä kaiken tarkoituksella todella hitaan varmasti. Nick tokaisikin jo, ”nyt mennään ei voi enää jarrutella”. Johon kuului vaimea viettelevä vastaus, ”mihis meillä muka nyt niin kiire vois olla”, kuului Sinan äänellä.

He siirtyivät makuuhuoneen puolelle, luoden samalla entistä eroottisemmat katseet toisiinsa. Onneksi heidän lapsensa oli saatu nukahtamaan kunnolla, jolloin heille jäi laatuaikaa toisilleen. ”Herra etsivä voisi tehdä tutkimus matkan”, huokaisi Nickin vaimo. ”Epäilläänkö jotakin rikosta vartalossa”, kysyi Herra etsivä. ”Herra etsivä on hyvä ja tutkii, onko syytä epäillä rikosta herkkää tai vakavaa”, kuului vastaus huokausten seasta. Nick alkoi tutkimusmatkan vaimonsa vartalon kaarteita tutkien, ohittaen rinnat saapuen uumalle, jatkaen siitä haarojen väliin. Tehtyään täydellisen tutkimusmatkan hän nousi vaimonsa vartalon päälle, jonka jälkeen vartalot sulautuivat joka sopukalla yhteen. Huokausten ja äänien täyttämänä vartalot liikkuivat samassa rytmissä kohti rakastelun huippua. Heillä ei ollut mitään käsitystä, kuinka kauan aikaa heillä oli kulunut, pimeyskin oli saapunut ulos.

Herkän ja intiimin hetken jälkeen molemmat makailivat raukeina vuoteessa. Hellät katseet kohtasivat ilman sanoja, tunteen pystyi aistimaan mikä leijaili ilmassa.

Nick rakasti runojen kirjoittamista rakkaalle vaimolle.

Runo ”aika muistojen”

“Siitä on aikaa, kun ensi kertaa nojasimme toisiamme vasten.
Tietämättä minkä elämän alun sen saikaan syntymään.
Harhailimme ajatustemme valtameressä tietämättä että
kohtaloamme alettiin vasta kutomaan elämän seitiksi.
Seittimme leijaili ympärillämme etsien sitä paikkaa mistä
se alkaisi kietoutua ympärillemme yhdistäen meidät
yhteen elämään yhteiseen.
Se päivä sai minut tuntemaan, ettei maailma ole
unohtanut minua rakkauden suhteen.
Tunne rinnassani on hakannut nimeäsi siitä päivästä asti
olen paikkani löytänyt maailmassa sinun vieressäsi.
sinut haluan sulkea syleilyyni ainiaan rakkaudella.
kun ikävä riipii sydäntäni, sormus sormessani
kertoo etten ole yksin.”

Runon valmistuttua Nick lueskeli dekkaria, jotta saisi hieman ajatuksia välillä muualle kuin työasioihin. Miksiköhän näissä pohjoismaisissa rikos kirjoissa yleensä rikosta tutkiva nais tai mies henkilö on yleensä kokenut riitaisan eron, muuttanut takaisin kotiseuduille, kun uudessa paikassa oli tapahtunut jotain ikävää, alkoholikin näytellyt osaa, tytär tai poika sotketaan mukaan, nuoruuden rakkaus mihin kipinä ei ole hävinnyt. Ajatteli Nick, siinäpä vasta kaava mikä toistuu aika monessa kirjassa.

Katsellen samalla kuinka vaimo nukkui jo sikeästi vieressä hieman tuhisten unien maailmassa. Mitä lienee tällä hetkellä unissa näkemän. Nickiä ei vielä tosin väsyttänyt, joten hän nousi vielä ylös. Kulkeutui jääkaapille etsien vielä yöllistä huiko palaa, istuen sohvalle katsomaan vielä mitä televisio tarjoaa yökukkujalle. Yllättäen television tarjonta oli joko ostoskanavaa tai jonkin sortin tietovisailua. Onneksi edes yksi kanava näytti jotain dokumenttia kadonneista aarteista jossain päin maailmaa. Jonkin ajankuluttua Nick säpsähti, oli nukahtanut sohvalle. Sekin dokumentti oli loppunut nyt televisiosta tuli jokin tositeevee ohjelma mikä ei tosiaankaan kiinnostanut. Sulkien television ja siirtyi vaimon viereen nukkumaan, miettien jo tapausta mihin oli törmännyt aiemmin tänään.

Kuoleman syyntutkija Ritva oli todella tyylikkäästi pukeutunut naishenkilö. Hyvin itsevarmat liikkeet ja kehon kielen sanattomat viestit loivat varsinkin miespuolisiin päitä kääntyviä eleitä. Tosin jos miehet tietäisivät seksuaalisen mieltymyksen niin huokausten määrä olisi valtava. Sen mitä oli juuri saanut kokea erään naisen tiukassa käsittelyssä. Edellisestä käsittelystä oli vierähtänyt jo muutamia päiviä, joten vartalon huusi uutta käsittelyä saavana osapuolena. 

Jo teini ajoista kantanut mielenkiinto samaan sukupuoleen ei ollut muuttunut, vaikka oli miehistä iloakin kokeiltu pettynein mielin. Raskaan henkisen työn vastapainoksi oli syntynyt mieltymys olla alistettuna, kahlittuna toisen naisen käsittelyssä tai olla antavana osapuolena.

Ajatusten huokaamana oli vain nyt palattava arjen rutiineihin, seuraava rikoksen uhri odotti jo kylmiössä. Tutkimushuone ei poikennut muista vastaavista, kylmiä teräksisiä pöytiä, erilainen valikoima tutkimusvälineitä, hyvin pelkistettyä kaiken kaikkiaan. Ei muut kuin seuraavan rikoksen uhrin kimppuun, työt odottavat ajatteli Ritva mielessään katsellessaan seuraavaa tutkittavaa kylmällä pöydällä. Yleissilmäyksellä perusasiat kirjattiin ylös, jonka jälkeen alkoi tarkempi tutkimus.

Hetkinen, Ritva säpsähti, uhrissa oli jotain tuttua. Tumma hiuksisen naisen alastomassa vartalossa oli jotain tuttua, olen nähnyt osittain näitä arpia jossakin.
”Voi helvetti sentään”, pääsi suusta voimakkaasti,
”sehän on minun Tuskan Lady vai onko?”.