Osa 2.

Tuo ajatus sai hänen johonkin piinalliseen tilanteeseen mihin hän ei ollut mitenkään osannut varautua. Jotain samaa hänessä on, onko se hän, kenen luona käyn mieltymyksiäni tyydyttämässä. Se ajatus alkoi vellomaan hänen mielessään. Samassa alkoivat kädet vapista, jalkoja heikottaa samalla ottaen tukea apu pöydästä kaataen sen samalla, jolloin instrumentit sinkoilivat pitkin lattioita. Kolinan saattelemana ovi aukesi ja apulainen Saara Tuhkavuori astui huoneeseen, hieman kauhistunut ilme kasvoillaan.

”Mitä äsken oikein tapahtui”, pääsi hänen suustaan huudahdus. Saara oli hyvin nuori aloitteleva, kohta valmistuva opiskelija kuka oli halunnut hieman erin laista haastetta elämään. Kieltämättä hänen normaali olemuksensa aiheutti Ritvassa mieltymystä samaan sukupuoleen. Samassa Ritva palasi todellisuuteen Saaran kysyessä uudestaan.

”Mitä tapahtui?”.

Pienen hämmennyksen jälkeen Ritva alkoi selittää, että oli saanut vain äkillisen heikotus kohtauksen mikä tuntui jo menevän ohi, tosin sisällä kiehui valtavasti siitä näystä mikä makasi kylmällä teräspöydällä hänen silmiensä edessä. Maailma tuntui vieläkin pyörivän hänen silmissään.

Hieman sopertaen Ritva pyysi apua Saaralta, josko hän voisi auttaa tavaroiden keräämisestä lattialta. Ritva ei ollut vielä ehtinyt sen enempää tutustua uhrin kuolemaan ja sen tapahtumiin. Saara alkoi samalla kertoa pöydällä makaavasta naisesta, nainen oli löydetty pahoin ulosajaneesta autosta pellolla, henkilöllisyys ei ollut tiedossa, auto oli varastettu, ei papereita ja ei edes tietoa syntyperästä. Ritvan mielessä juoksi samalla ajatus, kuinka hän oli ollut pöydällä makaavan naisen käsittelyssä kenties vain kenties päivää aiemmin, ja nyt joutuisi selvittämään kuka hän todellisuudessa oikein oli.

”Ei minullakaan ole mitään hajua hänen nimestänsä tai syntyperästä”, ajatteli Ritva, ne sanat mitä uhri puhui session aikana, olivat yksittäisiä käskeviä sanoja eikä niistä osannut tehdä johtopäätöksiä.

”Mitä muuta tiedämme uhrista”, kysyi Ritva Saaralta,

”ei juuri muuta kuin uhrilta oli valunut jotain vaahtoa suusta onnettomuus paikalla”, vastaili Saara.

Alku järkytyksen jälkeen Ritva kokosi itsensä ja alkoi tutkia uhria uudestaan, päällisin puolin ei näkynyt mitään pistohaavoja tai vastaavaa, tosin paljon voimakkaita vanhoja arpia useammassa kohdassa vartaloa sekä mustelmia ja haavoja auton ulos ajosta johtuen.

Saara jäi vielä hieman tuijottamaan pöydällä makaavaa uhria. Katse oikein jämähti siihen asentoon, ettei Ritva voinut olla sitä huomaamatta. Ritva katsoi Saaran suuntaan kysyen,

”tunnetko hänet jostain”.

Saaran ajatus ja katse katkesivat samalla kuin veitsellä leikattu,

”en tunne”, oli napakka vastaus.

Ritva hieman loi vielä katsetta uudestaan Saaraan ajatellen samalla itsekseen,

”olipa napakka kielto, vähän sen oloinen että tuntisi kuka nainen on”. Ritva ei miettinyt asiaa sen enempää, alkoi jatkamaan tutkimusta.

Pään tutkimuksessa ei näkynyt myöskään mitään iskuun viittaavaa, joten seuraavaksi tutkimukset jatkuvat pintaa syvemmälle. Saara otti verinäytteet myrkkyjen ja muiden mahdollisten aineiden vuoksi, lähtien viemään niitä samalla labraa tutkittavaksi. Sen oloisena kuitenkin, että olisi tuntenut uhrin. Ritva seurasi Saaran käyttäytymistä sillä silmällä, ettei se jäänyt epäselväksi.

Ritva teki uhrille avausviillot protokollan mukaisesti rintakehään, sisäelimiä alkoi pikkuhiljaa paljastua, syvemmälle mentyään alkoi jo silmillä näkemään, että keuhkoissa oli jotain poikkeavaa. Todella jotain poikkeavaa normaali uhrin keuhkoista. Aivan kuin ne olisivat pinkeänä kuin ilmapallo, vaiston varaisesti Ritva varautui hieman paremmalla suojauksella ennen kuin jatkoi tutkimuksia.

Viilto keuhkoihin paljasti, ettei syy ollut paineen vaikutus vaan epämääräinen neste oli täyttänyt keuhkot ja ilmeisesti aiheuttanut hengityksen totaalisen salpautumisen kohtalokkain seurauksin. Ritva otti lisää näytteitä ja toimitti ne edelleen labraan jatkotutkimuksiin. Tutkimukset jatkuivat, kun ei muuta selkeää mahdollista syytä ollut nähtävissä silmämääräisesti kuin se neste keuhkoissa.

Ritvaa jäi häiritsemään se asia uhrin osalta. Hän oli juuri ollut hänen käsittelyssä ja nyt se makaa tässä kylmällä pöydällä hänen silmiensä alla. Olikohan hän jo silloin saanut kuoleman tuomion tietämättä sitä itse. Samalla hiipi ajatus mieleen, onko hänellekin tapahtunut jotain mistä hän ei vielä tiedä.

”Voi paska sentään”, huuto pääsi Ritvan suusta, kun ajatus alkoi selkenemään asian suhteen.  

Nick oli vihdoinkin saanut aamupalaa eteensä unisen aamuisen herätyksen jälkeen, tuntui kuinka kello oli vain soinut ja soinut. Nick on syntynyt Etelä-Afrikassa, muuttanut vuosia sitten Suomeen rakkauden perään. Oppinut kielen ja kouluttautunut etsivän ammattiin Suomessa. Avioliitto on edelleen hyvissä voimissa, ”runoileva dekkari” vaimon mielestä. Siinä mielessä Nick on poikkeava persoona etsivä maailmassa, kun suruja ei hukuteta alkoholiin, runouden kautta pystyy nollaamaan ajatusmaailmaa. Välillä iloisin ja välillä hieman tuskaisten runojen kautta. Kasvot kapeat, silmäkulmassa näkyvä arpi muistuttaen nuoruuden uhkarohkeista tempuista. Niitähän on jokaisen pojan historiassa.

Parin päivän parransängestä tullut tavaramerkki, reisiharjat poskipielissä ei sopinut imagoon, unohtamatta hieman harvoja viiksikarvoja. Pukeutuminen ajan hengen mukaan siisti, ei erikoista mikä pistäisi erityisesti silmään, huppari viihtyisin asuste, farkut, buutseja unohtamatta, onneksi ei tarvitse pukea virkapukua oli iskostunut Nickin mieleen. Tukka tasapitkä tumma, minkä sai taakse pienelle nutturalla, siitä anoppi jaksoi aina muistuttaa. Suomessa on tullut asuttua jo niin kauan, että kuulee vielä joskus pienen vierasperäisen aksentin sanoissa. Runoileva dekkaristi on vaimon näkemys, mikä aina huvitti Nickiä. Tosin Nick ei ymmärrä runouden kirjoitustapoja tai riimityksiä, kun tuo kirjallisuus tai kirjoittaminen ei ollut niin vahvaa kouluaikoina. Välillä tulee riimittelyä, välillä ilman sitten pelkkiä sanoja tai lauseita lyhyitä. Ne pitää tehdä tai siis kirjoittaa omalla lupsakalla tavalla, sillä tunteella mitä juuri sillä hetkellä tuntee. Ilot ja surut ovat kuitenkin osa ihmisen elämää.

Runo ”Himo”

”sinä rakkaani
sielunkumppanini
tunne, se tuntuu kuin sinä kulkisit
vierelläni askel askeleelta vierelläni
vaikka välimatka meitä nyt erottaa
olet rakkauteni
unelmien täyttymys
Nainen, aitoa tunnetta
täynnä rakastavaa
silmäni suljen ja sinusta unta näen
aamu herättää
katseeni etsii rakkaan
vartalon muodot aamun
hämärissä käteni laskeutuvat uumallesi
kehoni mukautuu sinun kurviesi lumoihin
tunnen kuinka halumme kumpuavat,
halu yhtyä toisiimme on valtava.
kielikylvyllä saatan sinut nautinnon taivaaseen
lemmen nesteet valuvat sisästäsi,
yhdessä huokailemme,
sydämet hakkaavat vielä
jälkirytmejä rakastelun”

Nick istuskeli pöydän ääressä, samalla rummutetaan epämääräistä rytmiä yrittäen mukailla Korpiklaanin kappaletta kynällä pöydän pintaan, siinä oikein onnistumatta,
”ei minusta ainakaan muusikkoa saa sitten tekemälläkään” ajatus pyöri päässä. Siitä tulikin mieleen että, kun tunnen kyseisen orkesterin jäseniä. Niin voisikohan ne tulla soittamaan, jos pitäisikin oikein kunnon juhlat, kun kohta tulee tasaluku mittariin. Se ajatus saa nyt jäädä hautomoon, kun on tämä mystinen tapaus työn alla. Missähän rikosteknisen osaston raportti oikein viipyy. Samassa pöytä puhelin pirahti keskeyttäen kynärumpalin soitannan.
”Nick”, vastasi hän puhelimeen.
”Kuolinsyyntutkija Ritva täällä hei, olisiko sinulla aikaa tulla heti käymään luonani. Asiani koskee tuntematonta naishenkilöä”.
”Tullaan, tullaan”, vastasi Nick.
Takki päälle ja menoksi, samalla lyöden loppuiskut pöydän pintaan. Kynä oikein pomppasi ylös tippuen lattialle, nosto takaisin lähdön tuoksinassa.
Nick saapui kuolinsyyntutkijan luokse, tervehtien samalla.
Kuolinsyyntutkija Ritva aloitti lyhyen kertauksen siitä mitä oli selvinnyt.
”Uhri menehtyi hermomyrkkyyn, Fosgeeni nimiseen myrkkyyn”.
”Mitä helvettiä”, tokaisi Nick takaisin.
”Juuri niin” vastasi Ritva.
”Onko henkilöllisyys selvinnyt” jatkoi Nick.
”On”, vastasi Ritva.
”Katja Niemistö”, samalla peittäen tunteet mitä tunsi uhria kohtaan.
”Töissä kunnan virastossa assistenttina.
Ei rikos tai muuta epäselvää historia tietoa”, lisäsi Ritva vielä, ”sen verran ehdin hieman tarkistella etukäteen”.
”Asia selvä” kuittasi Nick, lähtien samalla takaisin työpisteen ääreen.
Pöydälle oli myös ilmestynyt rikosteknisen puolen esiraportti tapahtuneesta.
Nopealla selailulla ei ilmennyt mitään uutta, ulosajo johtui myrkytystilasta. Autosta ei löytynyt mitään muuta poikkeavaa kuin että oli varastettu viikkoa aiemmin, mutta teknisesti toimiva ajopeli.
Eli siis uhrin työpaikalle tiedustelemaan lisä tietoja.

Ensin oli etsittävä kyllä lisätietoja tästä hermomyrkystä, että mitä se oikein on ja sen vaikutus saati miten se leviää tai tarttuu.
Hajonneen Neuvostoliiton armeijan jäljiltä löytyy yllättäen markkinoilta miltei mitä vaan, mitä rahalla vain voi kuvitella. Omien kanavien kautta saatu hermomyrkkyä, fosgeenia. Se on väritön ja sillä on homeista heinää muistuttava ominaishaju. Joten se antaa säiliön, paketin tai muun vastaavan säilytystavan rikkojalle aistimuksen, että pakattu ilma antaa vain mukavan ominaistuoksun säilötystä ilmasta tietämättä mitä se todellisuudessa on. Fosgeeni on kyllä pirun salakavala myrkky, sillä sille altistuminen johtaa oireisiin vasta 24–72 tunnin kuluessa. Fosgeeni on voimakas alkylointiaine (tarkemmin karboksylointiaine) ja solumyrkky, ja se reagoi keuhkojen seinämän proteiinien kanssa. Fosgeenialtistus johtaa nesteen kerääntymiseen keuhkoihin, ja kuolema seuraa yleensä verenhukan, šokin ja hengityselinten pettämisen seurauksena. Toisin kuin hermokaasut, fosgeeni tappaa ainoastaan hengitettynä, ei siis ihon läpi imeytyneenä. Kaasun olomuodon hallinta aiheuttaa kyllä haasteita, kaasuuntuu aika alhaisessa lämpötilassa.

”Voi perkules”, totesi Nick ääneen luettuun artikkelin hermomyrkystä mihin uhri oli alustavasti alistunut ja menehtynyt. Ei nyt vielä tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä mistä on kyse. Mutta pirullinen kaasu kyseessä on, ajatteli vielä Nick.
Aika selvittää aikajanaa uhrin liikkeistä.
Myrkyn hengittämisen aika skaala hieman aiheuttaa pään vaivaa, kun ei oikein pysty määrittelemään aikaa kuin muutaman päivän tasolla näin aluksi.
Katjan esimies vastaanotti Nickin, esitteli itsensä Pirkoksi.
Nick esitti surunvalittelut tapahtuneen johdosta.
Lyhyesti käytiin työtehtäviä mitä Katja teki töissä, perustoimiston tehtävät, ei mitään poikkeavaa. Käynti työpisteellä ei tuonut mitään uutta asian suhteen.

Seuraavaksi uhrin asunnolle, missä talonmiehen kanssa oli sovittu sisään pääsy, kun uhri asui yksin. Ajellessaan kohteeseen, Nickin ajatukset karkasi runoilu merkeissä vaimon luokse.

Runo ” hiljaisuus”

”Hiljaa pimeys istuu kanssani
hämärän hiljainen ääni luonani,
henget liikkuvat tanssien usvassa
ole armollinen minulle luojani.
päivän valon jälkeen saapuu
pimeys luoksemme”

Perinteisen näköinen talonmies odotti oven edessä. Jotakin tuttua hänessä oli, ulkonäkö oli kuin suoraan jostain television ohjelmasta. Ei nyt vain suoraan tullut Nickin mieleen mistä ohjelmasta.
Mitenhän nuo muistavat noista avaimista mikä on mihinkin, ajatteli Nick mielessään, kun katseli samalla tuota loputonta määrää avaimia, jotka roikkuivat talonmiehen kädessä. Niissähän oli vain pelkkiä numeroita sekä erivärisiä avaimeen kiinnitettyjä merkkejä.

Rappuset kiivettiin toiseen kerrokseen uhrin oven kohdalle, ovikelloa soitettiin varmuuden vuoksi, kun ei tiennyt oliko uhrilla kumppania. Ovessa luki postilaatikon yläpuolella teksti, ”Vain mainoksia, ei laskuja kiitos”.
Muutaman rimputtelun jälkeen, kun ei kuulunut vastausta talonmies etsi oikean avaimen. Talonmies avasi oven, jolloin Nick sanoi että
”kiitos, minä jatkan tästä”.
Oven avannut talonmies tosin yritti hieman kurkkia asuntoon sisälle siinä onnistumatta, kun Nick sulki oven hänen uteliaiden silmiensä edestä. Samassa Nickin mieleen juolahti, että Salkkari sarjan talonmies Taalasmaatahan oven avaaja kovasti muistutti.

Ensisilmäyksellä mikään erityinen ei pitänyt silmään, peruskalusteita, tauluja seinillä, muutamia vaatteita lojui pitkin lattiaa siellä sun täällä, keittiön tiskialtaassa ei ollut mitään, hohkasi suorastaan puhtautta. Outoa, mietti Nick hiljaa mielessään. Posti oli keittiön pöydällä, siitäkään ilmennyt mitään erikoista. Hetkinen, jotenkin tuntuu, ettei uhri asukkaan täällä vakituiseen, kaikki on niin pelkistettyä. Kurkkaus jääkaappiin varmisti asian, ainoastaan valo vastasi, kun jääkaapin oven aukaisi. Jaahas, ei muuta kuin oikeat tutkijat paikalle.

Asunnon tiedoissa ei ilmennyt poikkeavaa, asunut osoitteessa jo vuosia vuokralla, yhtiövastikkeet ja vesimaksut hoidettu asunnon omistavan yrityksen puolesta, väestörekisterin mukaan on kotiosoite. Eli niissä tiedoissa ei nyt ilmennyt Nick mielestä mitään poikkeavaa tässä vaiheessa mikä antaisi aihetta tutkia tarkemmin.

Tutkijoiden tutkiessa asunnon ei ilmennyt oikeastaan mitään, missä kyseinen henkilö todellisuudessa asustaa. Postien joukossa tosin oli hieman outo kirje, postitettu ulkomailta Jersey saarelta, osoitettu henkilölle kuka ei asu asunnossa. Käännetty posti jostain toisesta osoitteesta. Kirjettä avatessa tuli mieto tuoksu, hieman ruusuinen tuoksu. Kirjeen sisältö koski jotain vanhaan taloa, ja siihen liittyvää omistus suhdetta ja siihen liittyviä rahallisia saatavia. Uhrilla ei tosin tällä hetkellä ollut tiedossa muuta omaisuutta.

Uhrilla ei ollut sisaruksia rekistereiden mukaan, molemmat vanhemmat pois nukkuneet jo vuosia sitten. Nick lähti ajamaan kirjeessä olleen talon osoitetta kohti. Ajaessaan Radio rockin soidessa taustalla, miettien samalla tätä mysteerisen henkilön taustaa ja historiaa. Oliko tämä yksittäinen tapaus vai osa jotain laajempaa rikossarjaa. Saavuttuaan talon luokse, ensi silmäyksellä siisti tyypillinen 50-luvun talo. Pieni kierros talon ympäri talon pääoven luokse, soittaen ovikelloa. Näyttää asutulta, pihaa hoidettu silmäili Nick samalla ympärilleen. Ei vastausta, eipä taida tulla lupaa vielä saada etsintä lupaa kohteeseen, kun asia vielä epäselvää eikä riittävästi näyttöä toimenpiteisiin. Pidetään paikka mielessä. Nälän ilmoittaessa puuttuvasta ruuasta oli aika ajaa grillin kautta toimistolle.

Toimistoihin oli yleistyneet isot kopio koneet ja sen tuoma tavaratoimittajien virta. Koneet vaativat tietysti huoltoa ja mustetarvikkeita toimittamista. Niiden suoman mahdollisuuden myötä pystyi luomaan huomaamattoman koston enkelin. Isojen kopiokoneiden mustekasetit on pakattu ns. isompaan kuplamuoviin, joka on täytetty ilmalla. Tai niin ainakin oletettu paketin avaaja luulee.

Hanskoilla peitetyt vakaat kädet availivat tarvikkeita pöydälle. Mustesuihkukasetti pahvisesta laatikosta, lasiset pullot, ruisku, eriasteisia teippejä mikä mihinkin tarpeeseen. Vetokaappiin siirrettiin erilaisia tarvikkeita. Vetokaappi on suljettu rakennelma, josta vaaralliset aineet eivät pääse käsittelevien ihmisten hengitysilmaan. Mustekasetin paketti aukeni varmoin ottein, kuplamuoviin pakattu mustekasetti laitettiin vetokaappiin sekä muut tarvittavat tarvikkeet. Kädet pujahtivat kumisiin ns. hanskoihin millä pystyttiin käsittelemään vetolaatikon sisällä olevia tarvikkeita.

Kuplamuoviin asetettiin pieni pala teippiä joka estää kuplan puhkeamisen kun siihen tehdään ilmat poistava reikä. Toimenpide vaatii hieman aikaa että saadaan ilmat pois jonka jälkeen tilalle ruiskutetaan hermokaasu.
Erikois yhdistelmä neula/ruiskulla otettiin lasipulloista ainetta, jotka ruiskutettiin kuplamuoviin ja pistoskohta varmistettiin siihen soveltuvalla paikalla mitä ei silmällä huomannut, kun paikkaus tehtiin kuplamuovin reunoja noudattaen.

Muovin pinta käsiteltiin vielä erikseen erikoisaineella varmistuksen vuoksi, ettei kaasu pääse karkaaman ennen aikaisesti muovin huokoisuuden vuoksi. Kupliin saatiin tarvittava määrä hermokaasua uhrin tappamista varten. Tuote pakattiin takaisin pahviseen laatikkoon ja suljettiin niin kuin se olisi tehtaan jäljiltä. Se kuka paketin avaa, niin järjestään isot kuplat puhkaistaan, jolloin se mahtuu helpommin roskikseen, samalla kaasu vapautuu hengitysilmaan. Muovikuplien sisään saa riittävän määrän kaasua, jolloin uhrin altistuminen varmistuu, kun hän rikkoo muovin poistaessaan mustekasetin.

Nick edelleen pohti missä ja miten uhri oli altistunut kaasulle syöden samalla maittavaa rasvaista grilliruokaa. Kirje aiheutti päänvaivaa, kuka sen takana oikein oli. Silmäillen vielä kirjoitettua tekstiä, mikäli rahaa ei siirry emme vastaa seurauksista oli vapaa käännös. Oliko uhrilla vaikeuksia rahaliikenteen kanssa ns. negatiivisessa mielessä. Matka jatkui takaisin toimistolle etsimään mahdollisia uusia johtolankoja.

Toimistolle päästyään tuli ilmoitus uudesta vastaavasta tapauksesta, henkilö löydetty kuolleena pyörätien varresta.

Osa 3, julkaisen 8.2.2023