Varjostajat ilmoittivat Nickille uudessa sijainti paikasta. Ritva kulki sisällä pimeää käytävää seuraavalle lukitulle ovelle. Oven takana avautui itse rakennettu laboratorio kaikkine tarpeineen, erikoisessa tiiviissä suljetussa kaapissa säilytyksessä vielä jäljellä olevaa hermokaasua. Ritva naputteli pöydän pintaa miettien samalla seuraavaa siirtoa. Nick tiedusteli varjostajilta tilannetta, sai lyhyen raportin seurattava mennyt sisälle, sen jälkeen ei uutta liikettä.
”Odottakaa ja seuratkaa tilannetta”, ohjeisti Nick.
Varjostajat kuittasivat ja jäivät odottamaan mitä tapahtuu. Muutaman minuutin kuluttua Ritva astui ulos rakennuksesta lukiten oven perässä, vilkuilut sivuille kertoi pienestä jännityksestä, näkeekö kukaan häntä. Tilanne tiedotus Nickille, “toinen seuraa ja toinen tutkii, onko muuta reittiä sisälle”, oli Nickin vastaus.
”Roger”, kuittasivat varjostajat.
Ritva asteli takaisin samaa reittiä mitä oli tullut ja sai varjostajan peräänsä. Toinen varjostajista lähestyi meijerirakennusta huomaten samalla kameran mikä kuvasi ovea, astui saman tien taaksepäin. Keskustelu Nick kanssa tilanteesta, Nickin lisäohje oli,
”odottakaa, lähetän tukijoukkoja”.
Erikoisryhmä saapui jonkin ajan kuluttua paikan läheisyyteen. Varjostaja kertoi mitä oli todennut lähestyessään rakennusta. Erikoisryhmä lähestyi rakennusta useasta suunnasta kartoittaen samalla mahdollisia lisäkameroita, huolellisen paikan tutkimisen jälkeen voitiin kohteessa todeta, ettei muita kameroita ollut ulkopuolella. Sisäänmeno reitin etsintä alkoi, sisäosien kameravalvonta tietysti oli asia erikseen.
Rakennukseen sisäänmeno muuta reittiä olikin haaste, kun muut aukot oli joko muurattu umpeen tai vahvasti naulattu laudoituksella umpeen.
”Onko katossa mitään reittiä”, tiedusteli Nick, joka oli myös saapunut paikalle.
”tuuletushormi tai vastaava on katolla muttei tietoa sen aukko koosta tai mihin se johtaa”, vastasi ryhmän johtaja.
”Rakennus on niin vanha, että siitä on mitään luotettavaa vanhaa suunnitelmaa, miten se on rakennettu, joten siihen ei kannata uhrata aikaa”, lopetti ryhmän johtaja.
Nick pohdiskeli hetken katsellen samalla rakennusta.
”Onko kellään ryysyvaatteita mukana”, kysyi Nick ryhmältä.
”Miksi kuului vastaus”.
”Tehdään seuraavaa, yksi pukeutuu laitapuolen kulkijan näköiseksi ja menee niin sanotusti ovelle kolkuttelemaan ja samalla varjostaja kuka seuraa Ritvaa näkee, tuleeko tieto Ritvan puhelimeen. Joten näemme oitis, tuleeko tieto suoraan hänelle”.
Ryhmä alkoi toimimaan, luontevin ryhmän jäsenistä laitettiin kulkemaan oven luokse. Nick otti yhteyden varjostajaan, samalla kun houkutuslintu meni ovelle, alkoi Ritva kaivamaan puhelinta taskustaan pysähtyen katsomaan ruutua. Varjostaja ilmoitti samalla, että Ritva kääntyi ympäri ja arvaten tiesi mihin suuntaisi seuraavaksi.
Houkutuslintu poistui paikalta ja muukin ryhmä piiloutui syrjään pois näkyvistä. Jonkin ajan kuluttua Ritva saapui paikalle katsoen samalla ympärilleen, vilkaisi kameraan ja riippulukkoon sekä näki että oli ilmestynyt tyhjä kaljapullo oven viereen. Kaikki tuntui olevan kunnossa, joten Ritva poistui paikalta todeten, että varmaan oli joku laita puolen kulkija, joka kävi etsimässä mahdollista yö sijaa.
Nick keskusteli ryhmän johtajan kanssa,
”emme voi suin päin rynnätä sisään, kun emme tiedä mitä siellä odottaa. Ritva on kuitenkin epäilty kaasu iskuista, joten sen takia pitää olla varovainen”.
Ryhmästä tuli ehdotus,
”rakennuksessa on tiilikatto, joten emme tarvitse leikkureita mikä aiheuttaisi melua, voisimme käydä katolla tutkimassa, kun yhdellä sivulla on tikkaat katolle”.
”Jotenkin meidän on edettävä, joten varovaisuutta noudattaen kokeillaan”, antoi Nick käskyn toimia. Ensin varmistettiin varjostajalta missä Ritva liikkui, kohde oli jo sen verran kaukana, joten ryhmä alkoi toimimaan kahden miehen voimin kiiveten katolle. Katolla oli olemassa vielä hieman elämä nähneet ruosteiset lapetikkaat, lape ei ollut kovin jyrkkä, joten miehet uskalsivat edetä niitä pitkin jonkin matkaa.
Harjalle oli turha mennä koska pudotus alas olisi korkeampi, joten kun räystäs oli ohitettu, alkoi varovainen kattotiilien purku. Nopeasti selvisi, että rakenteista ei ollut haittaa sisään pääsemiselle. Pari sai siirrettyä riittävän määrän tiiliä sivuun ja katkaisivat muutaman ruodelaudan, jolloin pääsivät laskeutumaan rakennus sisään.
Sisällä avautui avara tyhjä tila mikä oli tyhjennetty kaikesta tavarasta,
”olemme sisällä”, ilmoittivat Nickille.
Nick kuittasi,
”ok edetkää varovasti, etsikää samalla reittiä alas”.
Pari eteni sisällä varovasti etsien samalla mahdollisia kameroita tai muita varottavia asioita. Niitä ei löytynyt huolellisen etsimisen jälkeen, joten voitiin todeta, että sisääntuloa katon kautta ei ollut odotettu. Lattiasta löytyi luukku mistä oli mahdollisesti kulku alas. Toinen raotti luukkua varovasti, toisen samalla kurkien välistä onko mitään ansa lankaan. Niitä ei todettu, joten luukku avattiin. Molemmat kurkkivat alas rappusiin, ei muuta kuin alaspäin kohti pimeyttä. Molemmat sytyttivät otsalampun, jotta nähtiin paremmin liikkua. Ylhäällä oli niin paljon luonnon valoa, ettei valaistusta vielä oltu tarvittu.
Alhaalla odotti pimeää käytävä, jota edettiin varovaisin askelin. Seuraava haaste odotti uuden lukitun oven luona.
”Olemme edenneet tähän asti ok, mutta törmäsimme lukittuun oveen, eli mitä teemme”, kuului kysymys Nickille.
Nick tiedusteli vielä,
”olisiko lukko tiirikoitavissa, jotta käynnistämme ei jäisi vielä jälkeä”.
”Ei onnistu oli vastaus, sen verran kookas lukko ja emme ole lukkoseppiä, toiminta on toimialaa”, oli hieman sarkastinen vastaus.
”Ottakaa valokuvia ovesta ja palatkaa samaa reittiä takaisin peittäen jäljet, suunnitellaan jatkoa”, Nick ohjeisti.
Pari tuli samaa reittiä takaisin katsoivat peräänsä, ettei pölyssä tai mihinkään muuhun jäänyt jälkiä heidän käynnistänsä. Jos jälkiä oli jäänyt, niin ne pöllytettiin uudestaan pois. Katon kautta takaisin, kattoa paikattiin sen verran että saatiin näyttämään, ettei siitä oltu menty sisään.
”Palataan asemalle ja mietitään, miten jatketaan. Tässä tapauksessa, kun onnettomuuden riski on suuri, kun emme tiedä onko siellä kaasua vai ei ja jos on niin kuinka paljon. Saati mitä siellä mahdollisesti voisi muuta odottaa”, ohjeisti Nick ryhmälle.
Runo ”suru kehossani”
”Voiko kukaan kuulla minua
Alla itkevät taivaan
Antakaa anteeksi kaikki mitä olen tehnyt
Onko kuolema ainoa totuus kuten väittävät
Silmäni ovat väsyneet katsomaan
Voisitpa nähdä minun suruni
Tuntuu kuin pimeys valtaisi sieluni
Vuosia olen sisälläni huutanut tuskaa
Vanki olen omassa ruumiissani
Peläten koska vedän viimeisen henkäyksen”.
Nick palasi seuraavana aamuna asemalle ja meni Ritvan luokse, joka tutki uudelleen hevosen kenkään menehtyneiden uhrien röntgen kuvia.
Nick tervehti normaalisti ja Ritva vastasi jotain.
Ritva aloitti sanomalla, että
”näissä hevosen potkun uhreista on jotain outoa”.
”Miten voi olla melkein kaksi täsmälleen samaan kohtaan osunutta hevosen potkua melkein samankokoinen hevosen kengän jälki.
”Okei”, kuittasi Nick.
”Siis viittaatko, että eivät olisi onnettomuuksia”, jatkoi Nick kysymyksellä Ritvalle.
”En ole varma mutta liikaa samanlaisuutta tapauksissa on”, vastasi Ritva.
”Kun ajatellaan miten sen muka voisi muuten tehdä kuin hevonen potkaisee”, Nick vastasi.
”Niin”, kuittasi Ritva.
”Miten muuten menee”, kysyi Nick Ritvalta.
”Ihan perusjuttuja elämässä ei mitään erikoista”, Ritva vastaili samalla jotenkin epävarmasti, aivan kuin olisi aavistellut jotain.
”Okei”, Nick vastasi jatkaen samalla kysyen ”lähtisitkö lounaalle?”
”Käyhän se Ritva vastasi, käykö vasta huomenna, kun nyt minulla sovittu toinen tapaaminen lounas aikaan”.
”Käyhän se”, vastasi Nick poistuen samalla paikalta takaisin omalle työpisteelle.
Mennessään kohti työpistettä Joonas huikkasi Nick huoneeseen.
”Missä mennään”, oli heti ensimmäinen kysymys Joonakselta.
”Meillä on epäilys paikan suhteen mutta lukittuja ovia ja kun emme tiedä mitä sen takana on, ettei tapahdu mitään vakavampaa suurta onnettomuutta”, vastasi Nick Joonakselle.
”Onko ehdotuksia”, tiedusteli Joonas Nickiltä.
”Mitäs jos kun vien Ritvan huomenna lounaalle niin pieni ryhmä menisi kaasu varusteissa sisään suoraan etuovesta. Pystyisin samalla seuraamaan miten, Ritva käyttäytyy lounaalla ja miten selittää, kun puhelin alkaa piippaamaan. Nopeasti sisään, jolloin Ritvan reagointi aika olisi lyhyt, saati miten uskaltaisi toimia kyseisessä tilanteessa”, ehdotti Nick toimintatavaksi.
”Okei, mitkä ovat riskit”, Joonas kysyi Nickiltä.
”Mikäli ei ole ansoitettu niin pienet, kun varjostajat seurasivat Ritvaa niin hän ei ollut rakennuksessa kovin kauan aikaa, joten siitä voisi päätellä, että mahdollinen kaasu on varastoitu huolella. Ei niin lyhyessä ajassa voi kovin suuria turvatoimia tehdä mennä tilaan ja poistua sieltä siinä ajassa”, Nick selosti Joonakselle.
”Ryhmällä on riskit tiedossa ja siitä mikä tai mitä vain voi olla vastassa”, lopetti Nick.
Joonas tuumaili hetken aikaa ja antoi hyväksynnän operaatiolle.
Nick kokosi vielä ryhmän ennen päivän päättymistä ja kertoi suunnitelman. Ryhmä ymmärsi tehtävän luonteen ja siihen liittyvät riskit.
Seuraava päivä koitti, aamulla iskuryhmä teki hyvissä ajoissa valmistelut ja siirtyivät kohteeseen.
Nick ehdotti Ritvalle uutta lounaspaikkaa hieman kauempaa aiemmista, onneksi oli avattu uusi paikka. Joten sen verukkeella oli helpompi suostutella Ritva sinne, joka suostui. Matkaa oli sen verran että matka taidettiin autolla ja matkalla juteltiin niitä näitä. Paikan päällä tilattiin lounaat, istuttiin lounastamaan.
Nick oli kävellyt Ritvan perässä pöytään samalla lähettäen viestin ”5 minuuttia”.
Juuri kun lounaan nauttiminen alkoi piippasi Ritvan puhelin, piippasi uudestaan ja uudestaan.
”Etkö aio katsoa kuka noita viestejä lähettelee”, kysyi Nick Ritvalta.
”Odotan yhtä pakettia, sen saapumis viestejä varmaan”, tosin Ritvan kasvoille ilmestyi ilmeet, että nyt pitäisi olla jossain muualla.
Samassa iskuryhmä meni ryminällä sisään lukittujen ovien läpi. Ansoja ei ilmennyt, paikka oli turvattu hyvin nopeasti. Ryhmä tutki tiloja, eri määrä erilaisia laboratorio tarvikkeita, muita työkaluja sekä erikoisen näköinen kaappi. Ilma todettiin kaasu vapaaksi, kun oli varauduttu oikeisiin kaasumittareihin. Nickille lähettiin viesti operaation onnistumisesta.
Nick jatkoi hermostuneen oloisen Ritvan kanssa lounaan loppuun.
Ritva esitti että ”voitaisiinko jo lähteä, kun työt odottavat, tosin eihän ruumiit mihinkään karkaa”, oli vitsikäs lopetus lauseelle.
”Okei lähdetään vaan”, Nick vastasi kohteliaasti. Takaisin päästyään Ritvalla oli kiire alakertaan, tosin saman tien ulos takaovesta Nickin seuratessa. Tietäen mihin Ritva oli matkalla.
Nick soitti tapahtuma paikalle, ”teillä on vartti aikaa, sen verran piiloon ja kun epäilty on sisällä, suorittakaa pidätys”. ”Asia ymmärretty”, vasta kuittaus ryhmän johtajalta. Ritva kiirehti kohti rakennus sekavin mielentila tunteiden, onko hän jäänyt kiinni.
Pysähtyen hieman kauemmaksi katsoen onko paikalla henkilöitä, paikka näytti tyhjältä, tosin ulko-ovi roikkui pois saranoiltaan. Ritva empi hieman tutkien samalla ympäristöään miettien menisikö vai ei. Puolen tunnin odottelun jälkeen Ritva lähti kävelemään kohti avointa ovea, astui varovasti sisään edeten käytävää pitkin tilojen takaosaan. Samassa kuului ”käsky seis siihen paikkaan, olette pidätetty, kädet ylös”, huusi voimakkaalla äänellä pidätyksen tehnyt poliisi. Ritva jähmettyi paikalleen, käsiin laitettiin käsiraudat, talutettiin poliisiautoon odottamaan. Nick sai viestin, että pidätys tehty onnistuneesti.
Rikostekniikan henkilöt pääsivät tutkimaan kohdetta, kaasun todettiin säilytettävän sellaisessa astiassa, ettei vaaraa ole.
Seuraava osa 29.3.2023
Leave a Reply