Tutkijat tutkivat rakennusta missä Ritva oli pidätetty. Tutkijat ihmettelivät paikalla olevien monitorien tarkoitusta. Ne olivat kytketty langattomasti, mutta missä kamerat oikein olivat. Kantama ei ollut kuitenkaan kovin pitkä, mutta rakennusta on tutkittu eikä huonetta tai huoneita ollut löydetty mistä kamerat kuvaavat.
Ryhmän johtaja kutsui kaikki tutkijat koolle asian tiimoilta, ”otetaan mittanauha käyttöön ja tehdään pohjasta kuva”.
”Kaksi teistä menee ulos ja mittaa seinien pituudet, ikkunoiden kohdat, ovet ja kaiken muun mitä pystyy. Te kaksi teette sisäpuolen mittauksen, vertaamme kahta eri mittaustulosta ja pystymme määrittelemään, onko täällä piilossa vielä ylimääräisiä huoneita”.
Ryhmän jäsenet noutivat mittanauhat ja ryhtyivät toimeen. Muutaman tunnin kuluttua oli saatu hahmoteltua rakennuksen mittapiirustukset sisältä ja ulkoa. Kun kuvia vertasi ne likimain täsmäsivät toisiaan, lopputuloksena voitiin päätellä, että piilossa olevaa tilaa tai tiloja ei ollut maanpäällisessä kerroksessa. Ryhmän johtaja mietti hetken ja kysyi kaikilta yhteisesti ”huomasiko kukaan mitään poikkeavaa, kun teitte mittauksia”.
Hetken hiljaisuuden jälkeen ulkona mittauksia tehnyt ryhmä oli tehnyt havainnon vanhasta kellarista tai vastaavasta mikä hieman etäällä rakennuksesta pusikoituminen metsän reunassa. ”Emme lähtenee sitä tarkemmin tutkimaan, kun keskityimme itse rakennukseen”, vastasi yksi tutkijoista.
”Okei”, kuittasi ryhmän johtaja, lisäten samalla ”käykää tutkimassa sitä vielä tarkemmin”.
Kaksikko lähti ulos kohti sivussa olevaa rakennelmaa. Rakennelma kyllä näytti siltä, ettei siellä ole aikoihin käyty. Oven edustalla oli tavaraa, oksia, risuja sekä muita epämääräisiä esineitä sikin sokin. Kaksikko lähestyi varoen, kun ei varmuutta siitä oliko alue ansoitettu. Metallietsin ei hälyttänyt mitään poikkeavaa mikä hieman hämmensi tutkijoita, kun he lähestyivät kohdetta. Metallietsimen olisi pitänyt alkaa huutaa, kun lähestyivät näkyvissä olevia metalliesineitä. Kaksikko katsoi toisiaan, ei nuo kyllä rosterisilta näytä, jolloin metallietsin ei hälytä, ruosteisilta nuo näyttävät.
Kaksikko tuli lähemmäksi ja toisen jalka osui maassa olevaan metalliesineeseen, joka kuitenkin piti oudon äänen ja pomppasi eteenpäin. Siinä vaiheessa kaksikko totesi, että kaikki mitä he olettivatkin, olivat vain aidon näköistä rekvisiittaa. Kuvataan ensin kaikki mitä näemme, ja sen jälkeen aletaan poistamaan esineitä. Niin sanottu maisema on nyt valokuvattu ja ryhmän johtajalle annettu tieto löydöksestä saapuneet paikalle.
”Aletaan purkamaan rekvisiittaa” oli seuraava toiminta käsky.
Tavaroita siirrettiin yksi kerrallaan sivuun, samalla kolmikko ihmetteli, kuinka aidon näköistä kaikki oli. Ei ihme, että on mennyt kaikilta ohi tämä paikka, kun näytti niin aidon hylätyltä. Rekvisiittaa siirtäessä he totesivat kuinka kaikki tehty yksinkertaisesti styrox levyistä, muotoiltu aidon näköisesti, maalattu todella hienosti maisemaan sopivaksi. Osat vielä suunniteltu niin ettei purkamiseen ja niiden uudelleen asettelun mennyt kuin hetki aikaa.
”aika saumatonta on”, totesi yksi tutkijoista.
Rekvisiitta oli saatu purettua, takaa paljastui vanha kellarin ovi. Ovessa riippuu lukko mikä murrettiin. Oveen porattiin ensin pieni reikä, jonka kautta voitiin tutkia, oliko mitään ansalankaa viritetty esimerkiksi oven kahvaan, kun sitä kääntää. Ansalankoja ei havaittu ovenkahvassa tai muualla, joten ovi avattiin hitaan varovasti. Samassa katosta tippui pellen pää, pää oli suoraan sama mikä oli Stephen Kingin It elokuvan hahmo. Kaikki hyppäsivät muutaman askeleen taaksepäin säikähtäen tapahtumaan. ”Edetään varovasti lisä yllätyksien vuoksi”, kuului ryhmän johtajan käsky.
Pellen pään putoaminen oli ovelasti piilotettu oven avaamiseen, joten asia ei nähty tähystys kameralla, kun oveen oli tehty karmin ja ovilehden väliin ura johon ansalanka oli viritetty. Ura on ovilehden yläosassa, jolloin ansan virittäjä pystyi sen helposti virittämään. Joku oli asian vielä huolella miettinyt sen sillä ajatuksella, kun ovi aukeaa niin ovilehti tulee hieman ulos karmista, jolloin ansalanka katkeaa. Oven aukaisija ei ehdi tajuta mitä tapahtuu, kun oven aukaisun jälkeen se on jo myöhäistä.
Portaat laskeutuivat alas, jossa odotti seuraava ovi.
”Mites edetään”, yksi ryhmän jäsenistä kysyi, kun ovessa ei ollut kahvaa tai lukkoa.
”Kuka näitä oikein on suunnitellut, pirullinen on mielikuvitus ja taito tehdä”, totesi ryhmän jäsen ihmetellen asiaa.
Ryhmä tutki ovea, miten se avautuisi, kun oven perusasiat puuttuvat, ei kahvaa, ei lukkoa ja saranatkin sisäpuolella sekä mahdollinen kulkulätkä vastaanotin puuttuu.
”Olemme suljetussa tilassa, joten räjäyttäminen pois suljettua, kun emme tiedä mitä oven takana on”, totesi ryhmän johtaja.
Ovi oli tehty teräksestä, aivan saumatonta ulkopuolelle, pienen pieni ura karmin ja ovilehden väliin. Väli on niin pieni, ettei mikään vääntörauta mahdu väliin. Tietäen myös edellisen oven yllätyksen niin kaikki oli mahdollista. Ryhmä tutki vielä ovea, ei ratkaisua sen avaamiseen.
”Porataanko reikä ja tutkitaan kameralla mitä on toisella puolella”, kysyi yksi ryhmän jäsenistä. Ryhmän johtaja mietti mahdollisia riskejä, mahdollisesti räjähde oven takana. ”Tuokaa pommiryhmän varusteet, porataan reikä”, ohjeisti ryhmän johtaja.
Ryhmä teki tarvittavat varustelut toimenpidettä varten. Magneetilla pora kiinnitettiin oveen, ja poraus alkoi. Poran terän etenemistä syötettiin hiljalleen lisää. Poraaja totesi oven olevan hyvin paksu, poranterä upposi ovilehden läpi, samassa mukana oleva kaasuhälytin alkoi huutamaan.
”Nopeasti pois”, huusi ryhmän johtaja, kukaan ei jäänyt miettimään paikoilleen, kun ryhmä juoksi ylös rappusia ja ulos. Ryhmä johtaja paiskasi oven kiinni viimeisenä.
”Kaikki kunnossa, mitä helvettiä tapahtui siellä. Voi helvetti ovi oli täytetty kaasulla, mutta millä kaasulla. Kutsukaa kaasuista tietävä ryhmä välittömästi paikalle”, ohjeisti ryhmän johtaja. Kaasuryhmän jäsenet saapuivat odottelun jälkeen paikalle, tutkinta ryhmän johtaja selosti tilanteen mitä olivat tehneet ja kohdanneet. Kaasuryhmän ryhmän johtaja ohjeisti omaa ryhmää toimimaan. Ryhmä eteni tarvittavissa suojavarusteissa alas portaita, kaasumittari ei vielä reagoinut mihinkään käytävän ilmassa.
Lähestyessä ovea kaasumittari antoi pienen reagointi ääneen, porakone oli vielä poratussa reiässä. Kaasuryhmän jäsen poisti magneettilukituksen ja veti poran pois reiästä. Kaasumittariin ei tullut uusia lukemia tai hälytysääntä. Ryhmä pystyi toteamaan, että kaasu oli jo levinnyt ilmaan mukana niin laajalle, ettei se enää ollut vaarallista. Varmuuden vuoksi paikalle tuotiin tuulettimet, jotta käytävän ilma saatiin varmasti vaihtumaan. Kaasuryhmän jäsenet tulivat ylös ja ulos käytävästä, kun tuulettimet oli asennettu alas kellariin. Tuuletuksen ollessa käynnissä.
Ryhmän johtajat kokoontuivat miettimään, miten jatketaan umpioven kanssa.
”Nyt tiedämme, että voi odottaa ihan mitä vain yllätyksiä oven takana kuten olemme tähän asti kokeneet”, aloitti tutkintaryhmän johtaja. Jatkaen vielä, ”meidän on kuitenkin edettävä siitä ovesta eteenpäin tavalla tai toisella”. ”Ehdotan että kaasuryhmästä on yksi mukana mittaamassa ilman kaasuja, kun oman ryhmän jäsen jatkaa oven poraamista myös takaovilehden läpi”, lopettaen toimintasuunnitelman. Muilta tuli hyväksyntä kuittaus siitä, miten jatketaan.
Sisälle menijät varustivat itsensä tarpeellisin varustein ja jatkoivat alas oven luokse jatkaen oven poraamista. Oven läpi saatiin porautua reikä eikä uutta kaasuhälytystä tullut. Poratusta reiästä saatiin kamera läpi, kameran avulla saatiin todettua, että tila on se missä kamerat ovat. Mutta oven aukaisu mekanismi ei oikein vieläkään selviä, koska ovilehti näyttää myös sisäpuolelta samanlaiselta. Ei kahvaa, ei avainpesään ja yllätys ei saranoita.
Tekijä on kyllä ollut aika taitava ovea tehdessä, saati se kuka sen on suunnitellut. Porakoneen käyttäjä irrotti magneettinsa ovilehdestä, magneetti kulki oven reunan läheltä ja samalla kuului naksahdus. Tutkija hieman hämmentyi mistä ääni tuli, uusi ansako oli ensi reaktio. Samalla ovilehti aukeni, oven lukitus tapahtui magneetin avulla. Ovi lehtiä oli kaksi, saranat oville tehty mukaillen heiluri saranatyyppiä. Rakenteella saatiin kaksi ovea tehtyä vastakkain piilosaranoilla. Aika nerokas ratkaisu, nyt tosin tutkijoilla oli myös tuuria oven aukaisusta. Välitila on tehty taaempaan oveen lasista ilmatila minkä särkymisääntä ei kuullut poratessa. Lasin rikkoutuessa kaasu vapautui, ja aiheutti kaasuhälytyksen. Lasisen tilan koko pystyttiin määrittelemään ja siitä saatiin vastaus kaasun määrään. Kaasun määrä oli hyvin pieni, ilman kaasuhälytintä tosin uhri olisi saattanut hengittää sitä tarpeeksi tappavan määrän.
Seuraava osa 1.6.2023
Leave a Reply