Tutkija tajusi välittömästi, että jotain tapahtuu, vaistonvaraisesti syöksyi oitis ulos pesuhuoneesta. Muut ryhmän jäsenet hieman jähmettyivät paikoilleen ennen kuin he tajusivat, että jotain kenties tapahtuu. Seuraavat sekunnit olivat kuolemanhiljaista, kun kukaan ei oikein tiennyt mitä tuleman. Mutta kaikkien yllätykseksi mitään ei tapahtunut. Voitaisiinko nyt huokaista helpotuksesta, ettei mitään tapahtunut. Edelleen oli niin hiljaista, tuntui, ettei kukaan uskaltanut liikkua tai edes hengittää. Kaikki olisivat kuulleet, vaikka höyhenen lattialle tippumisen. Varovasti kaikki alkoi liikkua, yksi tutkijoista kysyi pesuhuoneesta syöksyneeltä, ”mitä tapahtui”. Johon kuului vastaus, ”en tiedä, kun avasin pyykinpesukoneen pesuaineluukun tutkiakseni sen, sen sisältä kuului outo naksahdus ja jotain tippui koneen sisällä”. ”Mitään ei kuitenkaan kai tapahtunut”, oli toisen vastaus. ”Asia ymmärretty, tutkitaan varoen mistä naksauksen ääni johtui, vai onko vain koneen tyypillinen ääni”, komppasi kolmas tutkija.
Yksi heistä alkoi tutkia mistä mahdollinen naksahdus ja kolahdus johtui, siinä muuten olikin haastetta, kun pyykinpesukone on aika umpipaketti. Koneen takaosassa on muutama ruuvi mitä kautta pääsee koneen sisään tutkimaan, mutta mitä tapahtuu, kun ruuveja aukaisee. Kone on tehty roiskevesi tiiviiksi, joten pienen kameran vienti koneen sisään tuottaa hieman haastetta mitä kautta. Kolmikko joutui hieman miettimään, miten edetään, jotta saadaan varmistettua koneen sisältö. Paikalle jouduttiin kutsumaan pommiryhmä, kun tilanne oli muuttunut. Ei ollut tiedossa on mahdollisesti räjähteitä tai vastaavaa.
Kului useampi hetki ennen kuin pommiryhmä pääsi paikalle. Tutkija ryhmä kertoi tilanteen pommiryhmän vetovastuussa olevalle henkilölle. Lyhyen selonteon jälkeen päätettiin yhteisesti porata reikä koneen kylkeen mistä pieni kamera saataisiin sisään. Metalli ei ollut kovin paksua, joten reiän poraaminen ei tuottanut haastetta. Kamera saatiin sisään reiän kautta, taipuisan ominaisuuden johdosta kameraa voitiin käännellä eri suuntiin, jolloin nähtiin mitä sisäosat sisälsivät.
Kameraa pyöriteltiin eri suuntiin, kuvasta voitiin todeta, että koneen sisään oli rakennettu pieni ansa pesuainelokeron avaamisen yhteyteen. Ansalanka oli kuitenkin jäänyt hieman lokeron väliin ja katkennut. Tarkoituksella vai vahingossa sitä ei vielä osattu sanoa. Siten se ei ehkä vetänyt kokonaan sisälle asetetun käsikranaatin sokkaa irti ennen, kuin kranaatti tippui alas koneen sisällä. Kameran kuvasta ei pystynyt selkeästi sanomaan mistä naksahdus oli kuitenkin tullut. Takaseinään irrottaminen voitiin todeta turvalliseksi, jotta kranaatti voitaisiin saada tehtyä toimintakyvyttömäksi.
Ruuvit auki, kansi irti, kranaatin irrottaminen ja pois kuljetus oli suunnitelma. Pommiryhmä sai tehtävän tehtyä, tosin kranaatissa luki valkoisella tussilla kirjoitettu teksti, ”ette lukisi tätä, jos tämä olisi ollut aito”. Tutkijat tutkivat konetta tarkemmin ja naksahduksen syytä ei saatu selville, jokainen tutkittava asia on kuitenkin koulutusta seuraaviin vastaaviin tehtäviin. Tutkijaryhmä on nyt joutunut Saaran jäljiltä mitä mielenkiintoisiin ansavirityksiin, edelleen on arvoitus, onko suunnittelija mies vai nainen.
Joonas otti tiedon vastaan, sillä tunteella kun tuntee ettei hartiat enää kestä mitään taakkaa. Joonas kysyi kaikilta, ”miten jatketaan, ehdotuksia?”. Ryhmällä tuntui olevan vaihtoehdot aika vähissä, rikolliset tuntuivat olevan valovuoden heidän edellänsä, kuten kaikki mitä oli tapahtunut, saati miten ne oli toteutettu. Joonas aloitti, ”Saara ilmeisesti poistunut maasta, kun ei ole mitään havaintoa hänestä, asunto oli tyhjä, pikaisesti lähdetty eli ei tietoa missä piileskelee. Saimme tiedon myös tutkija ryhmältä Saaran asunnosta. Olihan taas mielenkiintoinen ansa viritetty”. Joonas kertoi muulle ryhmälle tiedot ansasta ja ilmeisesti Saaran terveiset kranaatin kyljestä. ”On kyllä mielikuvituksen tuolla puolen kuka näitä on keksinyt, uskaltaako tässä enää pyykkiäkään pestä, saati ovia aukoa vieraissa paikoissa”, sanoi Nick ääneen.
”Saisimmeko tietoa niistä viesteistä mitä Elisa oli löytänyt Tor verkosta”, jatkoi Joonas. ”Odotas hetki”, vastasi Taneli, Taneli alkoi etsimään Elisan löytämiä viestejä aiheeseen liittyen. Selasi niitä etsien jotakin tiedon jyvää. Taneli alkoi kertomaan, ”viesteistä oli pystynyt alkamaan tulkitsemaan milloin, erikoiskontit liikkuivat maiden välillä.
Ensimmäisten konttien tuontikoodit viittasivat aseiden tuontiin, ilmeisesti homma oli toiminut. Seuraava siirto oli kirjoitettu viestiin merkillä ”meijeri”, Elisa oli kirjannut merkinnän, ettei pystynyt kohdistamaan asiaa silloin vielä mihinkään. Mutta nyt ilmeisesti ei puhuta meijerituotteesta, vaan kaasusta ja osoite oli suoraan viesti merkki. Asia oli tehty liian yksinkertaiseksi, johon emme osanneet löytää ratkaisua, vaikka se oli suoraan silmien edessä, tosin silloin ei ollut vielä tietoa tästä meijeristä”, totesi Taneli asian loppuun.
Taneli jatkoi vielä, ”jotain Elisa oli kuitenkin saanut selville, kun tekijät hoitivat hänet pois päiviltä”. ”Niin mutta mitä”, komppasi Nick Tanelia. Nick kysyi vielä, ”kuinka kauan Elisa oli tätä tutkintapyyntöä tehnyt”. ”Jo pari vuotta, mutta tämä meijeri asia ilmestyi vasta vajaa puoli vuotta sitten”, vastasi Taneli, jatkaen vielä, ”näyttäisi siltä, että hermokaasu on tullut vasta silloin kun täällä päässä on ollut kaikki tarvittava tilat valmiina”. ”Tuohon voin vastata sen verran että Ritva kertoi, en tiedä oliko totuus vai ei, mutta koehenkilö oli ollut pakastettuna yli kolme kuukautta kokeen jälkeen. Eli aika jana täsmää suunnilleen siihen, milloin ”meijeri” toimitus on tullut maahan”, lopetti Nick.
Taneli jatkoi vielä Elisan muistiinpanojen läpikäyntiä. Hetken päästä hän löysi lyhyen ranskalaisilla viivoilla kirjoitettuja asioita. Taneli aloitti, ”Nyt kun luen tätä muistiota, niin tästä käy ilmi seuraavia asioita. Hanna ja Elisa ovat tavanneet muutamia kertoja. Elisa on tehnyt muistiinpanoja siitä, että Hannan kertoman mukaan Antin liiketoimiin kuului jo aiemmin keskustellussa käydyt ase ja kemikaali jutut. Sen lisäksi Hannalle oli tullut ilmi, että Ritva oli käynyt erikoislääkärillä Virossa, kuitti oli hyvin epäselvä aiheen suhteen. Ritvan nimi siinä oli selkeästi mainittu, mutta voisiko olla se hammasimplantin laitto kenties kyseessä.
Lisäksi Hanna oli todennut Elisalle, että hänen pitäisi puhua Nickin kanssa näistä asioista. Mutta oli vielä kokenut sen huonoksi ajatukseksi, kun Nick on liian läheinen. Ennen kuin hän saisi lisätietoa asioista niin voisi ottaa yhteyttä”, lopetti Taneli. Nick vastasi, ”Hanna oli kyllä kertonut minulle, että haluaisi jossain vaiheessa tavata, muttei kertonut aihetta tai syytä sille asialle. Lisäksi tuo Ritvan hammas juttu, hhmmm, onpas mielenkiintoinen kuvio”. ”Eli voimmeko tässä vaiheessa todeta seuraavaa, Antti, Kelmi, Ritva ja Saara on kaikki tässä mukana, Saara tosin ei sitten vissiin ole kertonut muille aivan kaikkea. Ritva on pois pelistä, Saara jossain, Antti ja Kelmi ovat kanssa ties tällä hetkellä? Sen lisäksi meillä on vielä kemisti ja ansojen suunnittelija hukassa”, lopetti Nick. Joonas vain lisäsi, ”Jep, näin on näreet, epäiltyjen määrä vain kasvaa”.
Taneli vastaili Nick olettamuksiin, ”Antin ja Kelmin liikkeitä seurataan tällä hetkellä rajan molemmin puolin, ovat viettäneet viime ajat hiljaiseloa. Ilmeisesti kun kuviota on tullut poliisille ilmi, niin ovat hieman vetäytyneet. Kun ovat saaneet tietoa Suomen suunnasta missä tutkimus etenee. Kemistin ja ansojen suunnittelijan tämän hetken tietoja en tiedä, saati mitä vielä suunnittelevat tämän kaiken lisäksi”, lopetti Taneli.
Samassa alkoi Joonaksen puhelin soimaan, katseli että oli vieraampi numero, ulkomaan numero. ”Joonas puhelimessa”, vastasi Joonas soittoon. Joonas on sen verran vanhan liiton ihminen, ettei vastaa kuin Suomeksi puhelimaan. Muut seurasivat kuinka Joonaksen ilmeet ja eleet menivät laidasta laitaan puhelun aikana. Teki samalla runsaasti muistiinpanoja pikakirjoituksella. Puhelu kesti melkein puolen tunnin ajan, jolloin muut vain odottivat. Puhelu alkoi ilmeisesti loppumaan, kun Joonas sanoi, ”Erittäin paljon kiitoksia näistä tiedoista, palaan asiaan, kun saan lisätietoa asiasta. Kiitos ja hei”. Samassa alkoi Joonaksen kiroilu, ”perkele, perkele, tämäkin vielä, tosin positiivinen asia jutun kannalta kenties”. Nick ei malttanut odottaa Joonaksen jatkamista, kun ehti sanoa saman tien, ”no mitäs nyt”.
Joonas aloitti selonteon mitä oli kuullut puhelimessa, ”Soittaja oli Viron poliisista, tutkintajohtaja, joka kertoi seuraavaa. Vajaa viikko sitten on tapahtunut Virossa Valgan kaupungissa lähellä Liettuan rajaa autokolari missä osallisena Kuorma-auto ja pakettiauto. Pakettiauto oli ollut menossa Liettuan suuntaan, kun oli ajautunut vastaantulevan kaistalle, josta tietysti sitten syntyi nokkakolari. No ei siinä vielä kaikki, vauhdit olivat hyvin hiljaiset siihen nähden, että kolari johtaisi kuolemaan. Mutta pakettiauton kyydissä oli ollut kemikaaleja, jotka olivat, joka auenneet sidonnasta tai henkilöt olivat unohtunut sitoa ne kunnolla kiinni.
Pienen nokkakolarin seurauksena tietysti kemikaalipullot menneet rikki tavaratilassa, kun olivat pudonneet tai kaatuneet. Nykyisin kun uudehkot autot ovat suht tiiviitä, niin autossa olleet kaksi henkilöä olivat altistuneet hermokaasulle. Eli heidän oma autonsa oli ollut niin sanotusti kaasukammio. Kun heitä olisi alettu pelastamaan he olivat vain huutaneet, älkää missään nimessä avatko ovia. Täällä on päässyt myrkyllistä kemikaalia ilmaan, eivät tosin siinä vaiheessa kertoneet mistä oli kyse.
Paikalliset tulivat pienen odottelun jälkeen kaasuvarusteissa pelastamaan heitä. Onnettomuus paikalle oli tehty riittävän kattava turva-alue ennen pelastustöitä. Kun olosuhteet olivat vielä tuulinen ja sateinen, niin pelastustöiden aikana kaasu pääsi ilmaan lieventyen tietysti sen verran, ettei kellään ulkopuolisella ollut vaaraa. Henkilöt kuljetettiin eristyksiin sairaalaan, eivät kertoneet tietysti mitä olivat hengittäneet, tiesivät että lähtö tuli. Olivat eristyksissä, kunnes vajaan kahden vuorokauden kuluttua vetivät viimeiset henkoset ennen kuolemaa. Paikallinen poliisi pyysi virka-apua asian suhteen, kun ei oikein ollut kokemusta vastaavasta. Maan oikeuslääkäri teki ruumiin avaukset molemmille, joissa voitiin todeta molempien kuolleen siihen, että joutuivat alttiiksi hermokaasulle. Poliisi tutkimuksissa auton tavaratilasta kävi ilmi, kaasujen siirto tapahtui erikoisessa välitilallisessa lasiastiassa. Välitilan ansiosta kaasua ilmeisesti pystyttiin pitämään paremmin stabiilina lämpötilan vaihteluun. Rikkoutuneiden astioiden perusteella oli olettamus se, että sitä oli aika runsaasti, eli olettamus on se, että enemmän kuin täällä Suomessa oli. Mutta se seuraava iso kysymys tietysti on, oliko nämä kaksi henkilöä vai pelkkiä kuskeja”, lopetti Joonas.
Koko tiimi kuunteli Joonaksen selonteon Viron poliisin tutkinnasta hiiren hiljaa. Roosa avasi ensimmäisenä sanaisen arkun, ”Oli nyt onni onnettomuudessa, että kaksi tuntematonta henkilöä ketkä ovat olleet kenties tässä mukana kokivat pirullisen kuoleman”. Nick esitti jatkokysymyksen Joonakselle, ”Onko tiedossa heidän henkilötietonsa”. Joonas vastasi, ”siinäpä se, kun niitä ei ole saatu selville, väärennetty ajokortti, puhelimia ei ole voinut jäljittää, auton tiedot keksitty ja kaiken lisäksi sormenjälkien otto ei onnistunut koska sormen päät viilattu tai poltettu epäkelvoksi”, lopetti Joonas. ”No niinpä tietysti, tosin ilmeisesti heitä ei ole haluttu tunnistaa missään vaiheessa”, vastasi Nick. Roosa esitti lisäkysymyksen, ”Onko auton liike saatu selville Virossa liikennekameroista”. Joonas vastasi, ”On osittain, mutta siinä on se puute, että Tallinnan ja Röngun kylän väliltä ei ole mitään tietoa auton liikkeestä. Auto on ilmestynyt vasta Röngun kylän jälkeen liikennekameroihin. Eli kyseisessä kylässä on tehty siirto tai vastaava”.
Nick esitti seuraavan kysymyksen vielä Joonakselle, ”Onko Kelmin tai Antin liikkeistä, sillä seudulla mitään tietoa”. ”Tuohon en osaa vastata, laitan kyselyä menemään sinnepäin”, vastasi Joonas.
Tutkimuksessa kenties oli päästy eteenpäin onnettomuuden seurauksena. Tiimiä askarrutti vielä sekin kysymys, että oli nämä kaksihenkilöä kemisti ja suunnittelija vai pelkkiä likaisen työntekijöitä. Toivehan tietysti oli, että olisivat kemisti ja suunnittelija, jolloin heidän henkilöllisyyttänsä, tai etsintää ei tarvitse sen enempää tehdä. Nick ehdotti tiimille tiukan aamupäivän ja olihan se jo iltapäivä niin pizzatilausta. Ehdotus ei saanut kielteisiä vastauksia, joten pizzaa tilattiin. Ei kulunut kauaa, kun alhaalta vahtimestari soitti, että pizzat olivat tulleet. Nick sanoi, ”Käyn hakemassa ne alhaalta”. Kuului vain kiitos kuittauksia taustalta. Nick asteli alas vahtimestarin luokse noutamaan pizzat, kun vahtimestari antoi pizzat niin hänellä oli myös jotain muuta annettavaa. Vahtimestari ojensi myös Nickille kirjekuoren missä ei ollut leimaa, että mistä oli edes postitettu, ilmeisesti tuotu suoraan poliisilaitoksen postilaatikkoon. Nick otti pizzat ja kirjekuoren lähtiessä takaisin yläkertaan katsellen samalla kirjekuorta kävellessä.
Seuraava osa 11.10.2023
Leave a Reply