Osa 17

”Okei mikäs olis ajatus miten aloitetaan”, oli Roosan ensi kommentti.

”Siinäpä hyvä kysymys”, vastasi Nick.

Kalle ehdotti ”jos vaikka luodaan ensi silmäys mitä yleensä näissä kaikissa papereissa yleensä on, jonka jälkeen voitaisiin miettiä sitten miten jatketaan, siis tämä oli vain kuolleiden parissa työskentelevän ehdotus”, lopetti Kalle.

Nick mietti hetken, ”okei tehdään niin koskaan en ole yhtään perehtynyt muuta kuin sen verran että nämä liittyvät Hannan ja Elisan tekemiin tutkimuksiin”.

Kolmikko alkoi käymään asiakirjoja, tiliotteita, valokuvia ja ties mistä dokumentteja läpi. Huomaamatta oli kulunut jo useampi tunti siitä, kun oli aloitettu.

Nick kysyi muilta, ”oliko mitään järkeä tullut asioihin”. ”

Odotas hetki Roosa vastasi, ”kun näitä olen tässä selaillut ja kaikkea en ole kuitenkaan ymmärtänyt, niin voisin olettaa että tämä on osa jotain hieman suurempaa kuin mitä olemme olettaneet”.

”Sama näkemys on myös minulla”, huikkasi Kalle taustalla.

Nick ajatteli myös samalla tavalla, ja totesi ääneen että,

”Tarvitsemme kyllä lisä apuja mutta ei omasta piiristä epäilyksien johdosta”.

”Mitäs oli sitten niin kuin ajatellun asian hoitaa”, kysyi Roosa.

”Olen ajatellut erästä jo eläköitynyttä minua opettanutta alan kiemuroihin, Reijo Takamaa on hänen nimensä. Hän on ollut aina reilu ja kuunteleva minun omiin ajatuksiin siitä miten tutkintaa voisi viedä eteenpäin antaen omia lisänäkemyksiä”, vastasi Nick Roosalle ja Kallelle.

Nick jatkoi vielä, ”kootaan kaikki aineisto täältä ja viedään ne, sovitaanko Kallen työpaikkaan kun siellä on niitä tyhjiä tiloja, tuskin kukaan sieltä niitä nyt ensimmäiseksi osaa etsiä. Käytte en vielä uudestaan läpi, yritätte saada ne johonkin loogiseen järjestykseen, ajallisesti tai toiminnallisesti. Onko ymmärretty lopetti”, Nick.

”Ööö, joo kai”, kuittasi Kalle.

Roosa komppasi Kallea, ”juu juu”.

Hannan maatilalta löytyi sen verran laatikoita että kaikki saatiin pakattua ja siirrettyä sovittuun paikkaan. Kolmikko poistui paikalta mukanaan tutkimusaineistot.

Haave

“Öinen kuu on uniemme vartija

aamun sarastus herättää todellisuuteen

auringon valo seuraa päiväämme

ilta verhoilee toiveita haaveiden maahan”.

Seuraavana päivänä Nick etsi Reijon yhteystiedot haluten tavata hänet. Asian selvittäminen olikin hieman haasteellista, kun hänet olikin siirretty aiemmin saattokotiin. Ilmeni että hänen elinajan odotusta ei ollut enää paljon jäljellä. Perhana ajatteli Nick, mutta halusi kuitenkin tavata Reijon. Nick lähti ajelemaan saattokotia kohti ajatellen samalla tilanteiden sekavuutta. Nick opastettiin paikan päällä Reijon luokse, Nick avasi oven hieman pelon sekaisin tunteiden, kun ei saanut oikein tietoa missä kunnossa Reijo oikein oli.

Mutta Reijo tervehti Nickiä tuttavallisesti, muisti oli näköjään kunnossa.

’”Mikäs miehen tänne lennätti”, oli Reijon ensimmäinen kommentti. Nick tietysti hämmästyi hetkeksi ennen vastausta, ”paluu juurille mentorointi luokse”.

”Ahaa, ai niin huonosti menee nykyään että tämmöstä vanhaa sairasta ukkelia tulit katsomaan”, kuittasi Reijo.

Nick hieman hymähti, totesi että ”huumori oli edelleen tallessa”. ”Istuppa poika alas, ja kerro mikä mieltä painaa, minulla kun ei ole kuin aikaa kuunnella”, totesi Reijo Nickille. Nick istui alas, ja alkoi kertomaan lyhyesti mitä viime ajat ovat tuoneet esiin ja missä kohtaa tullut umpikujia vastaan.

”No on sulla juttu mitä tutkit”, totesi Reijo Nickin kertomukseen.

Kuten näet missä kunnossa olen, matkalla tuonelaan jos sen nyt karusti muotoilee”, jatkoi Reijo vielä.

”Ymmärrän hyvin ja hieman yllätti tämä sinut tilasi missä olet”, vastasi Nick.

”Mutta olisiko sinulla ideaa tai muuta ajatusta miten lähtisin tätä vyyhtiä selvittää kun en tosiaan tiedä kehen voisin enää luottaa”, sanoi Nick vielä.

”Mietitääs hetki”, vastasi Reijo.

Oli hetken hiljaista, Reijo katseli selin ikkunasta ulos. Olemuksesta pystyi aistimaan sen vaikka keho oli antamassa jo periksi elämän suhteen niin aivot raksutti kovaa vauhtia eri asioiden ympärillä. Hiljaisuuden tunteen pystyi tuntemaan edelleen, tosin Nick ymmärsi ettei nyt ollut asiat enää muutamasta minuutista kiinni. Reijo kääntyi ympäri ja avasi sanaisen kielivaraston.

”Kertomasi perusteella asiat ovat tosiaan aika monimutkaisia, kehen luottaa ja kehen ei. Mutta vaikuttaa siltä että on useampi henkilö laitoksen sisällä sotkeutunut asiaan. Ei yksi henkilö pysty kontrolloimaan noita montaa seikkaa”.

”Lentonne Helsinkiin on laskeutunut”, kuului kuulutus lentokoneen kaiuttimista. Saara alkoi keräämään tavarat kasaan lennon jäljiltä. Paluu takaisin Suomeen oli ollut jo pidempään ajatuksissa. Poissaolo oli tehnyt hyvää mielelle ja keholle. Keho oli kokenut pientä muodonmuutosta Kap Verdellä. Liikuntaa ja voimaharjoittelua oli tehty tiukalla rutiinilla, sen huomasi vartalon tiimistä kunnosta.

Hiuksien värikin oli muuttunut, passi oli päivitetty uudelle henkilöllisyydelle. Haku kansainvälisesti oli vielä voimassa tehtyjen rikosten johdosta. Saara oli halunnut uudeksi henkilöllisyydeksi Sarah Kuisma. Henkilöhistoria oli luotu isä suomalainen ja äiti britti. Syntymäaika, koulutus, asuinpaikan ja koulutustausta oli luotu uudelleen. Saaran piti vain muistaa uuden henkilöllisyyden keksityt taustat, ettei jäisi saman tien kiinni ristiriitaisten tietojen antamisesta. Tavarat oli pakattu ja kohti passintarkastusta, hieman oli jännittynyt olo kuinka tarkastus menisi. Tarkastuksessa ei ilmennyt ongelmia. Puhelimeen virta päälle, saman tien tuli viesti.

”Tervetuloa takaisin, tule käymään, tiedät mihin, huomenna kello 15.00”.

Saara vastasi, ”ok”.

Seuraava osa 6.3.2024